Pitkään tuntui, ettei minua kuultu, kun yritin sanoa ongelmien liittyvän enemmän toimintatapaan kuin läheiseeni. Omaishoidon sijaisapu vahvisti sen, minkä tiesin jo ennestään.
Yksi tärkeimmistä palveluista meille oli omaishoidon sijaisapu. Löysin sen yhdestä omaishoitajalle lähetetystä esitteestä.
Saimme kotiin saman tutun ihmisen säännöllisesti muutamaksi tunniksi kerrallaan.
Hän vei läheiseni ulos, jutteli, pelasi, harrasti hänen kanssaan ja hoiti myös vaativimmat hoitotilanteet rauhallisesti. Ja kaikki onnistui.
Nostot, vaipanvaihdot ja arki.
Pitkään tuntui, ettei minua kuultu, kun yritin sanoa ongelmien liittyvän enemmän toimintatapaan kuin läheiseeni.
Tämän ihmisen kanssa ongelmia ei ollut.
Näytin kerran, miten läheiseni kohdataan ja hän osasi heti huomioida ja osallistaa läheistäni oikein.
Ei levottomuutta tai vastustelua. Ei tilanteita, joissa olisi päädytty käyttämään läheiselleni sopimattomia lääkkeitä.
Turvallisuuden tunne näkyi heti.
Se vahvisti entisestään sitä, mitä olin hoivakotivuosien aikana itse havainnut: läheiseni vointi ja käyttäytyminen riippuivat paljon siitä, miten hänet kohdattiin.
Rauhallinen, tuttu ja kiireetön kohtaaminen näkyi heti kaikessa.
Tämä palvelu oli meille valtava henkireikä. Sain hetkeksi hengähtää, hoitaa asioita tai harrastaa oman perheeni kanssa.
Samalla tämä ihminen näki myös omaishoidon todellisuuden kotona – arjen, kuormituksen ja sen, miten paljon yksi ihminen lopulta kantaa.
Mutta sitten palvelu lopetettiin.
Perusteluna oli, ettei kyse ollut lakisääteisestä palvelusta.
Silti juuri tämä oli yksi sopivimmista ja harvoista palveluista, joka oikeasti toimi.
Miksi?
Jatkuvuus.
Yksilöllisen tarpeen ymmärrys.
Yksi ihminen.
Rauhallisuus.
Turvallisuuden tunne.
Vertaisena pitäminen.
Ammattilainen.